B Kolmen nuoren miehen vapaata elämää

Luin Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin, joka on kirjoitettu vuonna 2004. Kirjan päähenkilöt ovat kolme nuorta miestä, jotka eivät käy töissä. He tekevät sukupuolelleen oiminaisia asioita, kuten juovat kaljaa ja juttelevat kaikesta mitä nyt sattuu mieleen tulemaan, eivätkä myöskään pysty kertomaan avoimesti tunteistaan. Henkilöt ovat hyvin laiskoja, joten heille ei kelpaa edes pieni työ josta olisi saanut tarpeeksi rahaa päivän ostoksiin. 
     Kirjassa päähenkilöillä ei ole erityistä tapahtumaa, jossa he olisivat mukana, vaan siinä kerrotaan heidän elämää yhtenä kesäisenä päivänä. Henkilöt juttelevat paljon eriliaisista asioista, joten heidän reagointiaan eri asioihin tai muutenkaan käyttäytymistä ei tuoda paljoa esille. Teoksesta saa kuvan, että miehet pärjäävät ja menestyvät elämässä, jos he tekevät töitä, mutta päähenkilöt vaikuttavat siltä, ettei he haluaisivatkaan olla normaaleja työssäkäyviä miehiä. Kun he huomaavat että rahat ovat loppu, menevät he kaverinsa luo ja pyytävät häntä lainaamaan heille rahaa. Hyvinä kansalaisina myös takaavat, että maksavat lainansa takaisin heti seuraavana päivänä. 
     Kirjasta saa kuvan, että miehet ovat yleensä avoimia uusille ihmisille ja asioille, eivätkä he pelkää pahoja tilanteita. Hyvä esimerkki tästä on, kun päähenkilöt käyvät varastamassa nopan ja yhdelle heistä varastetaan kengät, kun hän oli ne sotkenut. Avoimuudesta uusille ihmisille kertoo se, kun päähenkilöt näkevät puistossa naisia ja menevät heidän kanssa istumaan ja juttelemaan. Kirjassa on myös arvostettu sitä että miehet arvostavat naisia, ja ovat heille kohteliaita.
     Kirjassa ei kerrota päähenkilöiden perheestä mitään, joten ei tiedä onko heidän vanhempansa yhtä vapaita sieluja kuin he. Ei siis tiedä onko päähenkilöt saaneet perheestä vaikutteita omaan identiteettiin, vai onko heidän omat toiminnat tehneet heistä vapaita ja ihmisiä, jotka eivät muuta tee kuin juo kaljaa ja keskustelee, ja sivussa yrittää pelata noppaa. Heidän toimintansa saattaa johtua myös siitä, kun he ovat keskenään aika samanlaisia, ei siis ole paineita mennä töihin ja perustaa perhettä. Päähenkilöillä ei mainita, että heillä olisi kumppania, joten yksi heistä mainitsee monesti että hän vain haluaisi rakkautta elämään. Kirjassa tulee myös hyvin selvästi esille, ettei miehet haluaisi puhua tunteistaan, jossain kohtaa yksi päähenkilöistä yrittää vähän sanoa rakastavansa muita, mutta lause jää kesken, muut henkilöt ymmärtävät silti häntä ja sanovat ''niin mekin sinua''. 
     Miehiä pidetään kirjassa voimakkaina, ja sellaisina että he voivat mennä sanomaan tuntemattomille asioita, ilman että tulisi hakatuksi tai muuten arvostelluksi. ja jos häntä arvosteltaisiin niin ei hän siitä masentuisi, vaan saisi lisää virtaa. Hakatuksi tuleminenkaan ei pelota, koska miehillä on kuitenkin vähän luonnollista voimaa laittaa vastaan, ellei sitten vastustajia ole enemmän kuin yksi. Tästä on kirjassa tehty kohtaus, jossa päähenkilöt ja heidän saamansa kaverit näkevät kuinka mies lyö naista, ystävykset menevät apuun ja saavat lopulta tilanteen rauhoittumaan. Miehillä on siis oikeus mennä puolustamaan ulkopuolisiakin, jos näkee että joku on vaarassa, voihan naisetkin mennä, mutta kirjassakin ne jäävät taka-alalle luultavasti siitä syystä ettei heillä ole luontaista voimaa. Kirjassa päähenkilöt joutuvat myös tilanteeseen, jossa heidän piti lähteä juoksemaan karkuun, kun moottoripyöräjengi alkaa ahdistelemaan heitä. Siinä heillä ei siis olisi enää riittänyt voima vastata vastustajille, koska heitä oli huomattavasti enemmän.
     Kirjasta saa kokonaisuudessaan sen kuvan että miehet haluavat elää rauhassa ilman mitään erikoisia tulevaisuudensuunnitelmia. Halutaan elää siinä hetkessä ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan.

Kolumni tehtäviä

Lapsi ei tietoa pelkää

a. Alussa Kreetta Onkeli kertoo lapsuudestaan, kuinka he odottivat postia, ja poliitikot
    olivat tähtiä. Sitten hän ihmettelee miten ei lapset enää lue uutisia paperilehdiltä, vaan jos 
    jostain luetaan niin internetistä, ja harvoin sieltäkään. Lopussa Onkeli kritisoi miten jotkut 
    vanhemmat eivät anna lastensa edes katoa tv-uutisia.

b. Tekstissä Kreetta Onkeli pyrkii saamaan lasten vanhemmat lukemaan ja katsomaan 
     uutisia lastensa kanssa.

c. Kreetta Onkeli kirjoittaa kolumnissaan ''Lapsi ei tietoa pelkää'' (4.4.2011 Helsingin
    sanomat), kuinka nykyvanhemmat eivät anna lasten katsoa tv-uutisia, ja miten lapset
    eivät lue tarpeeksi uutisia enää. 

d. On totta, että lasten tulisi lukea uutisia enemmän, mutta Kreetta Onkeli ei kerro minkä
    ikäisiä lapset, joista hän puhuu ovat. Kirjoituksesta saa käsityksen, että kaikki alle 18-
    vuotiaat ovat lapsia. Ainankin murrosikäiset, jotka käyttävät paljon internettiä lukevat
    paljon uutissivustoilta uutisia, mutta lähinnä Iltasanomien tai Iltalehden sivuilta. Joten 
    Onkeli on ihan oikeassa, että kaikkien lasten tulisi lukea enemmän ''oikeita uutisia'' eli 
    uutisissa tai sanomalehdissä kirjoitetut uutiset.


Ruoalla leikkimistä

a.  Susanna Kauppi kertoo alussa omasta kokemuksestaan, kuinka hänen ystävänsä oli 
     pyytänyt kavereitaan kylään ja kysynyt allergioista. Kavereilla oli ollut niin erilaiset
     ruokatottumukset, että ruokailu meni hankalaksi. Lopputekstissä Kauppi arvostelee 
     nykyisiä ruokailu tottumuksia, kuinka nykyään ei välttämättä edes kiitetä ruoasta, tai 
     ei saada tarpeeksi hyvää ruokaa niin nyrpistetään vain nenää.

b. Susanna Kemppi arvostelee tekstissään nykyisiä, liiallisuuksiin meneviä ruokavalioita, ja 
    huonoja pöytätapoja.

c. Susanna Kemppi kirjoittaa kolumnissaan ''Ruoalla leikkimistä'' (10.12.12 Etelä-Saimaa), 
    miten nykyään on liiallisuuksiin meneviä ruokavalioita ja huonoja pöytätapoja.

d. Mielestäni Susanna Kempin kirjoittama kolumni nykyisistä tyhmistäkin ruokavalioista on
    täysin totta. Jotkut ihmiset ovat menneet ihan liiallisuuksiin, että ei syö mitään liharuokaa.
    Ymmärrän kyllä ihmiset jotka ovat allergisia tai keliaakikot, mutta ihmiset jotka
    vapaaehtoisesti jättävät joitain ruoka-aineita pois. Toki ymmärrän myös vegaanien 
    kannan, että miksi he eivät syö lihaa, mutta voisivathan he vaikka syödä sitä vähän ja 
    ostaa vain hyvissä oloissa kasvatettuja eläimiä.

Riemurahat

Farssi on komedianäytelmä, joka perustuu väärinkäsityksiin, salaisuuksiin ja nopeaan juoneen. Usein näytelmissä on vähintään yksi takaa-ajo kohtaus. Yleensä farssit päättyvät onnellisesti.
Riemurahat oli mielestäni onnistunut farssi, koska yleisö nauroi paljon ja näytelmässä oli väärinkäsityksiä ja salaisuus. Näytelmässä oli myös nopea juoni ja se päättyi onnelliesti.

Lavastus oli Perkinsin perheen olohuone, josta oli monia ovia eri huoneisiin. Mielestäni lavastus toimi erittäin hyvin, koska siinä ei ollut ylimääräisiä tarvikkeita,ja se sopi joka tilanteeseen.

Parhaiten jäi mieleen taksikuski, joka tuli aina yllättävissä tilanteissa esille. Taksikuskia näytellyt mies osasi myös eläytyä hyvin rooliinsa.

Riemurahat oli hyvä näytelmä, mutta vähän sekava minulle. Siinä oli monia hyviä kohtauksia ja hyviä henkilöitä. Näytelmä olisi voinut joistain kohdista olla vähän selkeämpi ja hidastempoisempi, mutta lopulta nekin kohdat selvisivät.